Suomen koulutusjärjestelmässä (Kuva 1.) korkeinta eli korkea-asteen koulutusta annetaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Yliopistoja on tällä hetkellä 20, joista 10 on monitieteistä, kolme kauppatieteellisen alan yliopistoa, kolme teknillistieteellisen alan yliopistoa ja neljä taideyliopistoa. Lisäksi on puolustushallinnon alainen Maanpuolustuskorkeakoulu. Koulutusaloja on 21, ja näistä suurimmat ovat teknillinen, humanistinen ja luonnontieteellinen. Yliopisto-verkko on koko maan kattava ja opiskelupaikka tarjotaan liki kolmannekselle ikäluokasta.
Yliopisto-opintoihin voi hakeutua henkilö, jolla on suomalainen ylioppilastutkinto tai sitä vastaava kansainvälinen tutkinto tai vähintään kolmivuotisia opintoja edellyttävä ammatillinen tutkinto. Haku tapahtuu yleensä valtakunnallisen yhteishaun ja koulutusalakohtaisen valinnan kautta.
Tämänhetkinen tutkintorakenne on kaksiportainen, alempi korkeakoulututkinto eli kandidaatin tutkinto ja sitä seuraava ylempi eli maisterin tutkinto. Tutkinnot on mahdollista suorittaa päätoimisesti opiskellen kolmessa ja kahdessa vuodessa, vastaavasti. Ylempi korkeakoulututkinto antaa jatko-opinto-oikeuden lisensiaatin ja tohtorin tutkintoa varten.
Tutkinnot koostuvat pääaineen ja sivuaineiden opinnoista sekä kieli- ja viestintäopinnoista. Tasoltaan opinnot jaetaan perus-, aine- ja syventäviin opintoihin. Yliopistoissa annetaan myös täydennyskoulutusta.
Opiskelun aloittamisessa on tärkeässä roolissa kaikille opiskelijoille pakollinen Orientoivat opinnot -opintojakso, jonka nimi vaihtelee yliopistoittain. Opintojakson tavoitteena on auttaa uutta opiskelijaa tutustumaan yliopisto-opiskeluun, opiskeluympäristöön ja yliopistolaitokseen. Opintojakso koostuu mm. erilaisista yliopiston toiminnan esittelyistä (kirjasto, opiskelijapalvelut, tietohallinto), pienryhmäohjauksesta vanhemman opiskelijan opastamana ja opiskelijaelämään tutustumisesta.
2. Yliopistokoulutuksen erityispiirteet
Yliopistojen toiminta jaetaan kolmeen tehtävään, jotka ovat tutkimus, siihen perustuva opetus ja yhteiskunnallinen palvelutehtävä. Tiedekunnat ja laitokset ovat suhteellisen itsenäisiä ja niiden kolmijaon mukaiset tehtävät poikkeavat toisistaan (Pohjonen & Sariola, 2003). Näin ollen myöskin eri alojen ja toimijoiden TVT-tarpeet ovat hyvin erilaisia (Campus Futurus, 2008). Yliopistoissa annettava opetus on tiedelähtöistä, ja esimerkiksi Oulun yliopiston strategian mukaan "jokainen opettaja tutkii ja jokainen tutkija opettaa". Opettajilta ei kuitenkaan yleisesti vaadita pedagogista pätevyyttä. Opiskelija ei ole vain opiskelija vaan hän on tiedeyhteisön jäsen, joka on hakeutunut opiskelijaksi vapaaehtoisesti. Yliopistot ovat myös kansainvälisiä yhteisöjä.
Yliopistoastetta leimaa heterogeenisuus. Opiskelija-aines on hyvin monenlaista usealla eri tavalla. Heitä on eri-ikäisiä ja osa tulee yliopistoon suoraan lukiosta, osa oltuaan ensin työelämässä, hankittuaan ensin jonkin muun tutkinnon, tai esimerkiksi ns. avoimen väylän kautta. Heidän tavoitteensa opiskelulle ovat myöskin erilaisia. Pääosa opiskelijoista opiskelee päätoimisesti läsnä olevina päiväopiskelijoina, mutta osa opiskelee osa-aikaisesti työn ohessa, tai etäopiskelijana. Täydennyskoulutukseen osallistujilla on akateeminen tausta, tosin valmistumisesta voi olla kauankin aikaa. Avoimen yliopiston opiskelijoiden koulutustausta vaihtelee kansakoulusta yliopistolliseen jatkotutkintoon.
Pohjosen ja Sariolan (2003) mukaan menossa on yliopistokulttuurin muutos. He toteavat, että esimerkiksi yliopiston prosessit ja rakenteet muuttuvat tieto- ja viestintätekniikan lisääntyvän käytön myötä, joten mm. opetus- ja oppimiskulttuuria sekä tietojärjestelmiä tulisi kehittää yliopiston arvojen ja päämäärien mukaisesti. Haasteena on, että yliopisto-opiskelijat ovat hyvin erilaisia myös TVT-taidoiltaan. Kyseisten taitojen suhteen opiskelijat eroavat toisistaan sekä opiskelemaan tullessaan että myöhemmin. Usein taidot ovat opettajien olettamaa heikommat. Opetusministeriön tavoitteena on kehittää opintojen ohjausta, jotta tutkinnot suoritettaisiin tavoiteaikataulussa ja työelämään siirtyminen nopeutuisi (Opetusministeriö, 2006). Opettajakuntakin on erittäin heterogeeninen sekä opetustaidoiltaan että TVT-taidoiltaan. Myös halu käyttää erilaisia opetusteknisiä sovelluksia vaihtelee. Pohjosen ja Sariolan (2003) sanoin "Yliopistomaailmalle tyypillistä on kaksijakoinen suhtautuminen kaikkeen uuteen. Uteliaisuus ja kriittisyys muodostavat parin, joiden välisestä jännitteestä syntyy kehitys."
Yliopistojen tieto- ja TVT-järjestelmät ovat nekin hyvin moninaisia, oli sitten kyse hallinnon järjestelmistä tai opetuksen järjestelmistä. Ne ovat myös usein kömpelöitä verrattuna muihin mahdollisiin järjestelmiin. Tulevaisuuden haasteena tulevat olemaan erilaisten tietojärjestelmien integrointi ja niiden yhteensopivuus koko yhteiskunnan tasolla (FinnSight 2015 -ennakointi). Tekesin ja Suomen Akatemian (2006) tekemän FinnSight 2015 tulevaisuusennakoinnin mukaan tieteen ja teknologian merkitys heijastuvat mm. toimintatapoihin ja sosiaaliseen käyttäytymiseen, ja erityisesti TVT:n kehitys vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen tulevaisuudessa monella tavalla. Tiedon kaikkiallisuus lisääntyy, kun yhteiskunnan toiminnot siirtyvät enemmän ja enemmän verkkoon samalla kun mobiilisuus lisääntyy (FinnSight 2015 -ennakointi). "Tietotekniikasta on tullut kansalaisten perustaito ja perustyötaito." Kaikki tämä asettaa suuria haasteita yliopistojen tieto- ja viestintätekniikan käytölle ja koulutukselle.
Suomen yliopistojen TVT kehitys voidaan jakaa neljään vaiheeseen (Liukkunen et al. 2005): laitevaihe, kompetenssivaihe, strategiavaihe ja verkkovaihe. Laitevaiheessa (1995-1999) Opetusministeriö ja yliopistot investoivat tietokonelaitteistoihin ja ohjelmistoihin sekä rakensivat verkkoja. Tätä seuraavassa kompetenssivaiheessa (2000-2001) keskityttiin erityisesti pedagogiseen TVT koulutukseen opettajille. Strategiavaiheessa (2002-2004) yliopistot kehittivät strategioita TVT:n hyödyntämiselle opetuksessa. Verkottumisvaiheessa (2005-2009) suomalaisten yliopistojen muodostamasta konsortista, Suomen virtuaaliyliopistosta, kehittyi vakiintunut osa yliopistojen yhteistyötä. (Liukkunen et al. 2005.)
Suomen virtuaaliyliopistolla oli vuosina 2001-2007 TieVie-tukipalveluhanke, jonka tarkoituksena oli tarjota tieto- ja viestintätekniikan (TVT:n) opetuskäytön koulutusta Suomen yliopistojen henkilökunnalle. Koulutuskokonaisuuksia TieVie–hankkeessa oli kaksi: yliopisto-opettajille suunnattua, TVT:n opetuskäytön perustaitojen osaamista tukevaa TieVie-koulutusta (5 ov) sekä opetus-, tukipalvelu- ja kehittämistehtävissä yliopistoissa toimiville henkilöille TVT:n opetuskäytön erityisosaamiseen ja asiantuntijuuden kehittämiseen tähtäävää TieVie-kouluttaja-/-asiantuntijakoulutusta (10 ov / 15 op). TieVie-koulutuksiin on vuosien varrella osallistunut noin 1150 henkilöä. Koulutukseen osallistujia on ollut mukana kaikista Suomen 21 yliopistosta mukaan lukien Maanpuolustuskorkeakoulu. Lisäksi kolmena viimeisenä toimintavuotena koulutukseen osallistui myös ammattikorkeakoulujen edustajia. TieVie-verkostoa voidaankin pitää laajana ja haasteellisena toimijaryhmien suuren määrän ja toimintakentän laajuuden vuoksi. TieVie-hankkeen tavoitteiden määrittelyä ohjasivat koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiat ja ohjelmat, erityisesti tietostrategia 2000–2004 sekä sen toimeenpanosuunnitelma. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian 2000–2004 toimeenpanosuunnitelmassa kuvatuista osahankkeista TieVie-hankkeen tavoitteisiin vaikutti erityisen paljon Virtuaaliyliopistohanke ja OPE.FIhanke. Lisäksi osa tavoitteista nousi yliopistokentältä tulevien tarpeiden pohjalta sekä koulutusten toteuttajien kokemuksista ja näkemyksistä. Vuosittain hankkeen suurista linjoista ja suuntaviivoista neuvoteltiin myös opetusministeriön kanssa. Näiden neuvotteluiden kautta tavoitteisiin ja toteutukseen saatiin rahoittajan näkökulma ja hyväksyntä. (Peurasaari 2007.)
Campus Futuruksen (2008) Oulun yliopistoa koskevan selvityksen mukaan useimmissa TVT:n koulutus- ja tutkimuskäytön palveluissa on vielä paljon kehitettävää. Vastaavia selvityksiä muista Suomen korkeakouluista ei löytynyt. Jyväskylän yliopistossa on selvitetty kansainvälisten maisteriohjelmien tieto- ja viestintätekniikan tukea, tukitarpeita ja tiedotuksen toimivuutta. Tuloksena oli, että kv. maisteriohjelmien opiskelijoiden tieto- ja viestintätekniikkataitojen lähtötaso on hyvin kirjava. Erityisesti kehitysmaista tulleilla on usein puutteelliset perustaidot. Henkilökuntakyselyn perusteella opiskelijat olivat oppineet melko hyvin hyödyntämään tieto- ja viestintätekniikkaa opintojen kuluessa. Myös henkilökunnan omalla TVT-osaamisella ja -ohjeistuksella katsottiin olevan merkitystä. (Ruuska, 2008) Edelleen Helsingin yliopistossa pilotoitiin syksyllä 2005 TVT-ajokortti (3 op) opintojakso. Opintojakson tarkoituksena on ollut varmistaa, että eri tiedekuntien uusilla opiskelijoilla olisi yhtäläiset TVT-valmiudet. Pilotin aikana opiskelijoita pyydettiin mm. arvioimaan omia TVT-tietojaan ja -taitojaan sekä ennen että jälkeen opintojakson. Opiskelijapalautteiden perusteella ollaan kaukana tilanteesta, jossa enemmistöllä uusista opiskelijoista olisi mielestään vähintään hyvät TVT-tiedot ja -taidot. TVT-taidoiltaan puutteellisia (joko huonot tai hyvin huonot taidot) opiskelijoita oli jokaisessa tiedekunnassa. (Salo, 2006) Suomen muiden yliopistojen verkkosivujen perusteella vain Helsingin yliopisto tarjoaa opiskelijoille selkeän TVT-kurssin eli TVT-ajokorttipaketin. Lisäksi viisi yliopistoa tarjoaa perusopiskelijoilleen Oulun yliopiston avoimen yliopiston koordinoimaa Akateemiset opiskelutaidot -kurssia, joka sisältää opetusta verkko-opiskeluun. Muiden yliopistojen TVT-tarjonta näyttäisi olevan verkossa tarjottavaa ATK-keskusten ja vastaavien infoa sekä pienryhmätoimintaan sidottua infoa.
Tulevaisuuden oppimistarpeen täyttäminen edellyttää yhteisöllistä oppimista ja mahdollisimman monen ihmisen kokemusten hyödyntämistä. Yhteisöllisten virtuaalisten ja konkreettisten tiedonmuodostumisprosessien tunteminen, ohjailu ja nivoutuminen muuhun toimintaanovat keskeisiä haasteita. Tietotekniikan ja tietoverkkojen avulla tieto voidaan tuoda minne vain ajasta ja paikasta riippumatta. Tiedon jakaminen ja luominen sosiaalisten ohjelmistojen kautta yleistyy (wikit, blogit, RSS:t ja aggregaattorit). Tällainen instituutioiden ulkopuolinen oppiminen tulisi kytkeä muodolliseen koulutukseen kaikilla tasoilla, jotta vältetään ihmisten eriytyminen kahden koulutusmaailman ryhmiin. Oppimisen tehokkuusvaatimukset edellyttävät uusia oppimisen tapoja myös koulumaailmassa. (FinnSight 2015 -ennakointi)
Yliopisto-opiskelijoiden työskentely, erityisesti maisteritasolla, lähenee myös tietotyöläisten työtä. Teknologian kehitys ja työelämän muutokset monilla aloilla ovat tuoneet yliopistojen opiskeluympäristöt ja menetelmät lähelle yrityksissä käytettyjä. Joissain tapauksissa yrityslähtöiset virtuaalitiimien ja työympäristöjen käsitteet ovat lähellä yliopistojen oppimisympäristöjä. Tämän perusteella yliopisto-opiskelijoiden TVT taidoilla on suorat yhteydet työelämään ja työskentelymenetelmiin nykypäivän yrityksissä. Siten näillä taidoilla on merkitystä myös yliopisto-opiskelun jälkeisessä työelämässä menestymisessä. (Liukkunen 2009.)
Oulun yliopiston strategian (2010-2012) mukaan "opintojen ohjaus- ja tukijärjestelmät on organisoitu niin, että ne mahdollistavat tuen saamiseen opiskelun kaikissa vaiheissa, ja opiskelija kykenee etenemään kykyjään vastaavasti omissa opinnoissaan. Joustavia opiskelumahdollisuuksia (esim. aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen) ja monipuolisia opiskelumuotoja (esim. tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö) käytetään kaikilla tieteenaloilla. (Oulun yliopiston strategia 2010-2012) Tämä puoltaa myös sitä ajatusta, että TVT-valmiudet on tärkeä osa yliopisto-opiskelijan osaamista.
3. TVT:n hyödyntäminen Oulun yliopistossa tällä hetkellä
Oulun yliopiston uuden strategian lähtökohtana on peruslinjaus, jonka mukaan Oulun yliopistoa kehitetään kansainvälisesti korkeatasoisena tiedeyliopistona yhteistyössä sektoritutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän kanssa. Tieto- ja viestintätekniikan tarkoituksena on edistää (Oulun yliopiston) henkilökunnan ja opiskelijoiden toimintaa näiden ydintoimintojen suorittamisessa (Campus Futurus, 2008). Strategian Koulutuksen kehittämisen toimenpideohjelmassa esitetään, että jatkossa kaikille uusille opiskelijoille tarjotaan yliopisto-opiskeluun orientoitumiseksi Akateemiset opiskelutaidot -verkkokurssi sekä TVT-ajokorttikoulutus. (Oulun yliopiston strategia 2010-2012) Yliopiston opetuksen TVT-järjestelmien ja niiden hallinnan näkökulmasta perusopetuksen lisäksi huomiota on kiinnitettävä myös tutkimukseen, jatkokoulutukseen, avoimen yliopiston ja täydennyskoulutuksen opiskelijoihin sekä ulkomaalaisiin opiskelijoihin.
3.1. Perusopetus
Oulun yliopistossa on käytössä lukuisia perusopetusta tukevia verkkopalveluita ja tietojärjestelmiä. Niiden käyttö vaihtelee hyvin pitkälti opintojakson vastuuopettajan kiinnostuksen ja TVT:n opetuskäytön suunnittelu- ja käyttövalmiuksien mukaan. Tässä rajoitutaan sellaisiin verkkopalveluihin ja tietojärjestelmiin, jotka on hankittu koko yliopiston käyttöön eikä niiden käytöstä tule opettajille ja opiskelijoille erillisiä kustannuksia. Lisäksi niiden käyttöä varten tarjotaan ilmaista koulutusta tietohallinnon, opetuksen kehittämisyksikön tai kirjaston toimesta opiskelijoille ja/tai opettajille. Mikäli koulutusta ei ole mahdollista saada suoraan opiskelijoille, opettajat perehdyttävät itse opiskelijoita kyseisellä opintojaksolla käytettävän verkkopalvelun tai tietojärjestelmän käyttöön. Tietoa siitä, miten perusopiskelijoiden TVT-taitoja kartoitetaan ennen TVT:n käyttökoulutusta, ei löydetty.
Perusopetusta suunnitellessa yliopistolla hyödynnetään muun muassa Asiota, Oodia ja Apumattia. Asio-tietojärjestelmällä laaditaan lukujärjestyksiä. Järjestelmässä on yhteys myös Oodiin. Oodi on opiskelun ja opetuksen tuen tietojärjestelmä, joka koostuu WinOodista (virkailijan käyttöliittymä) ja WebOodista (opiskelijoiden ja opettajien käyttöliittymä). WebOodin avulla perusopiskelija voi mm. tarkistaa omien opintosuorituksiensa tilanteen ja antaa palautetta opetuksesta. Syksyllä 2009 on aloitettu testaamaan perusopiskelijan HOPS-työkalua OodiHOPS-pilotilla kasvatustieteiden tiedekunnassa. WebOodin avulla opettaja voi mm. lähettää sähköpostia opiskelijoille, hallinnoida opetustapahtumia ja lisätä opetustapahtumiin kysymyksiä, joihin opiskelijat vastaavat ilmoittautuessaan kyseiselle opintojaksolle tai tenttiin. ApuMatti on julkaisutyöväline, jonka avulla voi julkaista digitaalista oppimateriaalia verkkoympäristössä. Ohjelma ohjaa opettajaa pohtimaan oppimistavoitteita ja oppimateriaalin lopullista käyttötarkoitusta. Järjestelmän omistaa ja sitä ylläpitää sähkö- ja tietotekniikan osaston erilliskoulutus- ja opetusteknologia –tiimi. (Opetuksen tietojärjestelmät, 2009)
Perusopetuksen toteutuksessa yliopistossa hyödynnetään muun muassa Adobe Connect Pro:ta (ACP), Confluence-wikiä, Optimaa sekä erilaisia tiedonhaku- ja viitteidenhallintajärjestelmiä (Nelli, Oula, RefWorks). ACP on verkkokokousjärjestelmä, johon sisältyy mm. video- ja ääniyhteys, chat-keskustelu sekä dokumenttien ja tietokonenäytön jakelu. Confluence-wikin avulla on mahdollista ylläpitää yhteisöllisesti erilaisia tekstejä. Wikin käyttö on perusopetuksessa laajenemassa erilaisten kurssien yhteisölliseksi oppimisalustaksi. Wikin käyttöönottokoulutuksesta opiskelijoille vastaavat opintojaksojen opettajat. Myös opetuksen kehittämisyksiköstä on mahdollista saada ohjausta. Optimaa käytetään verkko-oppimisympäristönä sekä lähiopetuksen tukena että kokonaan verkossa tapahtuvassa työskentelyssä. Perusopetuksessa Optimaa hyödynnetään useimmiten oppimateriaalin ja harjoitustehtävien jakamisessa, verkkovuorovaikutuksessa, opinnäytetöiden ohjauksessa sekä verkkotentin järjestämisessä. Uutena ominaisuutena syksyllä 2009 otettiin käyttöön yhteisöllisen kirjoittamisen työkalu. (Opetuksen tietojärjestelmät, 2009) Optiman koulutusta antavat opintojaksojen opettajat ja tiedekuntien/laitosten Optima-yhteyshenkilöt. Sekä Optiman että Confluence-wikin todellinen yhteisöllinen toiminta edellyttää, että opettaja on aktiivisesti läsnä verkossa, sillä opiskelijat toimivat helposti yksin yhteisöllisen toiminnan sijaan (Pöysä ym., 2007).
Nelli-tiedonhakuportaali on väline elektronisten aineistojen tiedonhakuun ja -hallintaan. Oula on yliopiston kirjaston kokoelmatietokanta, joka sisältää tiedot kirjastossa olevista kirjoista ja lehdistä. RefWorks on viitteidenhallintaohjelma, jonka avulla voi tallentaa lähdeviitteiden tiedot, tehdä viittaukset tekstiin ja muotoilla lähdeluettelon. Uusien perusopiskelijoiden kirjastonkäytön opetukseen sisältyy Nelli- ja Oula-opetusta. Lisäksi kandivaiheessa perusopiskelijoiden tiedonhankinnan opetukseen sisältyy RefWorks-opetusta. (Opetuksen tietojärjestelmät, 2009)
Oulun yliopiston TVT-järjestelmien hyödyntämisessä on myös merkille pantavaa, että Oulussa ja kattavasti Linnanmaan kampusalueella opetuksen ja opiskelijoiden hyödynnettävissä on avoin ja ilmainen langaton verkko panOulu.
3.2. Jatko-opiskelijat
Jatko-opiskelijoiden käytössä ovat pitkälti samat teknologiat ja -ohjelmat kuin perusopiskelijoillakin. Erillistä TVT-koulutusta jatko-opiskelijoille ei ole, vaan heille löytyy tieto ja koulutus henkilökunnan tarjonnasta. Pääasiallisin tietolähde on Tutkimuksen työkalupakki yliopiston wikissä. Työkalupakki sisältää paljon ohjeita ja materiaaleja yleensäkin tutkimuksen tekemisestä sekä jatko-opinnoista. Tärkein TVT-osio löytyy tietohallinnon tutkimukseen tarjoamista palveluista samassa wikissä sekä jatkolinkistä tietohallinnon henkilökunnalle tarjoamiin palveluihin.
Kuten perusopetuksessakin TVT:n hyödyntäminen jatko-opintojen opetuksessa on täysin kulloinkin kyseessä olevan opintojakson sisällöstä ja opettajasta riippuvaa.
3.3. Ulkomaalaiset opiskelijat
Ulkomaalaisia opiskelijoita on kolme pääryhmää: tutkinto-opiskelijat, vaihto-opiskelijat ja jatko-opiskelijat. Maisteriohjelmat ja erityisesti kansainväliset maisteriohjelmat tulevat tulevaisuudessa lisäämään ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää.
Ulkomaalaiset opiskelijat asettavat omat haasteensa opiskelun edellyttämien TVT-valmiuksien varmistamiselle ja vahvistamiselle. Tämän opiskelijaryhmän voidaan odottaa olevan vielä suomalaisia opiskelijoitakin heterogeenisempi TVT-taitojen suhteen. Lisäksi myös suomalainen toiminta- ja viestintäkulttuuri voi poiketa huomattavastikin siitä, mihin he ovat tottuneet.
Ulkomaalaisille opiskelijoille on tarjolla (Oulun yliopiston WWW-sivujen perusteella) seuraavanlaista informaatiota ja ohjausta TVT-järjestelmiin liittyen:
1 h esitys, otsikolla: Services on Campus and How to Use the Computers and E-mail
Oulun yliopistossa, josta kehitetään strategian mukaan kansainväistä tutkimusyliopistoa, ongelmana on ulkomaalaisten opiskelijoiden (ja henkilökunnan) näkökulmasta se, että lähes kaikki informaatio on saatavilla pelkästään suomeksi. Työtä tämän ongelman korjaamiseksi on kuitenkin jo tehty. Esimerkiksi edellä mainittu Tutkimuksen työkalupakki on nyt käännetty jo myös englanniksi. Vastaavasti esim. plagiointitapauksien käsittelyä koskeva ohjeistus, joka liittyy osittain myös TVT-käytäntöihin, on julkaistu aluksi vain suomeksi, mutta siitä on luvattu myöhemmin myös englanninkieliset versiot.
Ulkomaalaisten opiskelijoiden osalta keskeisiä toimenpiteitä riittävien TVT-taitojen varmistamiseksi voidaan nähdä:
Toimintakulttuuriin tutustuttaminen
Olemassa olevien TVT-taitojen evaluointi heti opiskelijoiden saavuttua
Koulutus ja ohjaus (henkilökohtaisten) tarpeiden mukaan
TVT-taitojen omaksumisen varmistaminen jonkin ajan kuluttua opintojen käynnistyttyä
3.4. Täydennyskoulutus
Koulutus- ja tutkimuspalvelut (KOTU, entinen täydennyskoulutuskeskus) toteuttaa yliopiston yhteiskunnallista palvelutehtävää huolehtimalla korkeakoulutettujen kattavista täydennyskoulutusmahdollisuuksista, järjestämällä akateemista aikuiskoulutusta ja tarjoamalla avointa yliopisto-opetusta. Samalla se edistää koko Pohjois-Suomen hyvinvointia tiiviissä yhteistyössä työelämätahojen kanssa. KOTU koordinoi avointa yliopisto-opetusta ja vastaa yhdessä tiedekuntien kanssa elinikäisen oppimisen periaatteiden käytännön toteuttamisesta, monimuoto-opetuksesta, muunto- ja poikkeuskoulutusprojekteista sekä alueellisesta koulutuksesta.
Koulutus- ja tutkimuspalveluissa TVT:a on hyödynnetty täydennyskoulutuksen toteuttamisessa 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Tuolloin tehtiin myös uraa uurtavaa työtä verkko-oppimisympäristön kehittämisessä. Nykyisin sekä Oulun yliopistossa että monissa muissa koulutusorganisaatioissa käytössä oleva Optima-oppimisympäristö on kehitetty KOTUssa. Alunperin oppimisympäristön nimi oli TelsiPro, joka vaihtui Discendum Optima -nimiseksi ohjelman tekijöineen siirryttyä Soneralle. Myöhemmin Sonera luopui oppimisympäristöstä, ja nykyisin ympäristön ylläpitoa ja kehitystä jatkavat sen alkuperäiset kehittäjät omassa yrityksessään.
Etä-, monimuoto- ja verkko-opetusta käytetään nykyisin täydennyskoulutuksessa vaihtelevasti. Esimerkiksi OPH:n rahoittamat opettajien täydennyskoulutukset ovat lähes poikkeuksetta verkkokursseja. Joissakin opinnoissa oppimisympäristöjä käytetään enemmänkin materiaalipankkina ja tiedotusvälineenä. Kirjaston tietokantojen käyttökoulutusta järjestetään niissä koulutusohjelmissa, joissa se katsotaan tarpeelliseksi. Koulutuksiin osallistuvat ovat TVT-taidoiltaan yhtä heterogeenisiä kuin yliopisto-opiskelijat yleensäkin. Oppimisympäristökoulutuksissa osa turhautuu ja osa kokee sen olevan liian vähäistä. Myös täydennyskoulutuksessa opettajien ja osallistujien asenteet TVT:n suhteen vaihtelevat hyvin paljon. Tällä hetkellä yhtenä haasteena on lisätä sosiaalisen median hyödyntämistä osana täydennyskoulutusprojekteja.
3.5. Avoin yliopisto-opetus
Avoin yliopisto aloitti TVT:n hyödyntämisen jo 1980-luvun puolivälissä tietojenkäsittelytieteiden, sosiologian ja kasvatustieteiden opinnoissa. Puhelin- ja video-opetusta seurasi Optima-verkko-oppimisympäristön käyttöönotto 1990-luvun puolivälissä. Opetusministeriön rahoituksella on vuodesta 1998 kehitetty Akateemiset opiskelutaidot -kurssia, joka lähti ajatuksesta, että avoimen yliopiston opiskelijat tarvitsevat orientoivan kurssin, jolla keskitytään opiskelutaitojen kehittämiseen, tiedeyhteisöön tutustumiseen ja tiedonhakutaitojen kehittämiseen. Kurssin viisi kehittäjäyliopistoa (Verkosto-Vatti: Oulun, Lapin, Vaasan ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto sekä Taideteollinen korkeakoulu) on käyttänyt sitä orientointikurssina uusille opiskelijoille. (Koskela et al., 2006) Kurssi on edelleen avoimen yliopiston tarjonnassa, esim. syyslukukaudella 2009 on tarjottu kaksi toteutusta. Kurssi sai Opetusministeriön ja Opetushallituksen verkko-opetuksen laatupalkinnon vuonna 2006.
Avoimen yliopiston tavoitteena on alusta saakka ollut yliopistollisten opiskelumahdollisuuksien tarjoaminen myös kampusalueen ulkopuolella. Tätä yhteiskunnallista, yliopiston ns. kolmatta tehtävää, on toteutettu perinteisesti yhteistyöoppilaitosten järjestämänä lähiopetuksena, mutta tänä päivänä yhä laajenevassa mittakaavassa monimuoto- ja verkko-opetuksen avulla. (ks. esim. Koski, 2006) Tällä hetkellä avoimessa yliopistossa voi suorittaa täysin verkko-opintoina mm. seuravia opintokokonaisuuksia ja -jaksoja: terveystiedon perus- ja aineopinnot, hoitotieteen perusopinnot, tietojenkäsittelytieteen perusopinnot, filosofian perusopinnot ja informaatiotutkimuksen perusopinnot. Monimuoto-opetuksena (sisältää lähiopetusta, videoneuvottelu/ACP-välitteisiä luentoja, verkko-opetusta) voi suorittaa mm. kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, historian perusopinnot, suomen kielen perus- ja aineopinnot ja sisustussuunnittelu I -kurssin. Tieto- ja viestintätekniikka on otettu käyttöön myös kieli- ja viestintäopinnoissa, esim. ranskan alkeiskurssilla on käytössä blogi, portugalin alkeiskurssilla Optima. Lisäksi avoin yliopisto järjestää lukuvuoden alussa kaikille opiskelijoille tarkoitetun Ossaakko nää Optimaa -perehdyttämistilaisuuden ja lisäksi ainekohtaisia Optima-koulutuksia sekä kirjastonkäytön- ja tiedonhaun koulutusta.
4. TVT:n haasteet ja ongelmat opetuskäytössä
Opiskelija-aineksen heterogeenisyydestä (niin koulutustaustan kuin iänkin suhteen) johtuen TVT:n opetuskäyttö on haasteellista myös yliopisto-opetuksessa. Yleinen käsitys on, että nuorilla on tarvittavat TVT-taidot, kun taas aikuisopiskelijoilla ne saattavat olla hyvinkin puutteelliset. Opiskelun alkuvaiheessa opiskelijalle tarjotaan esim. tiedonhaun opetusta, mutta pääasiassa tieto on hankittava itsenäisesti yliopiston verkkosivuilta. Usein opiskelja tutustuukin tieto- ja viestintätekniikkaan varsinaisilla oppiainekursseilla. Ongelmana opetuksen suunnittelun näkökulmasta on se, että opettaja ei useinkaan tiedä minkälaiset TVT-valmiudet opiskelijoilla on. Ryhmämme edustaa yliopistotoimijoita useilta eri sektoreilta (perusopetus, jatko-opinnot, kv-opiskelijat, avoin yliopisto, täydennyskoulutus). Jokainen on kohdannut työssään sen tosiasian, että tietotekniset valmiudet ovat opiskeljoilla hyvin erilaiset.
Ryhmämme tarkoituksena on pohtia keinoja, joilla toisaalta opiskelijoiden TVT-taidot voitaisiin selvittää ennen opetuksen alkua, ja toisaalta voitaisiin suunnitella TVT-verkko-opintokokonaisuus, joka tulisi kiinteäksi osaksi opintoja. Osa kokonaisuuden tarjonnasta sidottaisiin Orientoiviin opintoihin. Opintokokonaisuus koostuisi itsenäisistä moduuleista, joista opiskelija voisi valita sopivia omien tarpeidensa mukaan. Opiskelijan tarpeet saattavat muuttua opintojen edetessä ja hän voisi hyödyntää moduulitarjontaa koko opintojensa ajan. Esiselvityksen tavoitteena on ohjata opiskelija valitsemaan ensiksi sellaisia TVT:n osa-alueita, jotka ovat tärkeitä opintojen alkuvaiheessa (esim. Oodi, Optima, tiedonhaku). Myöhemmin hän voisi opiskella esim. sosiaalisen median käyttöä ja syventää tiedonhaun taitojaan. Opettajalle esiselvitys antaisi tärkeää tietoa opiskelijoiden TVT-taitojen tasosta, jolloin hän voi suunnitella ja ottaa opetuksessaan paremmin huomioon erilaiset taustat ja taidot, sekä tarvittaessa ohjata opiskelija täydentämään tietojaan oikean moduulin pariin.
Yliopistossamme on meneillään Campus Futuruksen rahoittama opiskelijoille ja henkilökunnalle suunnattu TVT-ajokorttikurssin suunnittelu- ja pilotointihanke (Campus Futurus 2009). Kurssi koostuu perusmateriaalista ja henkilökunnalle suunnatusta osiosta sekä mahdollisista yksikkökohtaisista osioista. Hankkeessa pohditaan samoja asioita kuin ryhmämme tehtävässä, joten teemmekin heidän kanssaan yhteistyötä perusopiskelijoille suunnatun opintojakson suunnittelussa. Lisäksi tarkastelemme suunniteltua opintojaksoa ulkomaalaisten, jatko-, avoimen ja täydennyskoulutuskeskuksen opiskelijoiden näkökulmasta, jotta heidän TVT-tarpeensa voitaisiin jatkossa ottaa huomioon.
FinnSight 2015. (2006).Tieteen, teknologian ja yhteiskunnan näkymät: paneelien raportit.http://www.finnsight2015.fi/
Koskela, T., Koski, T., Pura, K., Simojoki, K. & Suutari, N. (2006) Tavoitteena avoin ja joustava opiskelu. Teoksessa Missä on tahtoa - siinä on tie (Toim. Lehtonen, M., Marttila, S. ja Soronen, J.). Oulun yliopiston opetuksen kehittämisyksikön julkaisuja. Dialogeja 7. Oulu.
Koski, A. (2006). Avoin yliopisto alueellisena toimijana. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja B:21. Turku: Painosalama Oy.
Liukkunen, K., Pohjonen, J. & Sariola, J. (2005). ProAktori: A management Tool for ICT Strategy Processes in Universities. E-Learning 2005-World Conference on E-Learning in Corporate, Government, Healthcare, and Higher Education.
Liukkunen, K. (2009). Journey from Material Distribution to Virtual Working Environments. World Conference on E-Learning in Corporate, Government, Healthcare, and Higher Education (ELEARN) 2009.
Pohjonen, J & Sariola, J. (2003). Katsaus yliopistojen tietostrategiatyöhön - raudasta verkostoihin. Teoksessa Muuttuuko mikään? Näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön strategiaan (Toim. Hyötyniemi, Y.). Opetusministeriön julkaisuja 2003:16.
Pöysä, J., Hurme, T-R., Launonen, A., Hämäläinen, T., Järvelä, S., Häkkinen, P. (2007). Millaista on laadukas yhteisöllinen oppiminen verkossa? Osallistujalähtöinen näkökulma yhteisöllisen oppimisen ja toiminnan käytänteisiin Suomen virtuaaliyliopiston tieteenalaverkostojen verkkokursseilla. Suomen virtuaaliyliopiston julkaisuja 3. http://www.virtuaaliyliopisto.fi/data/files/svy-julkaisut/svy_julkaisu3.pdf
Yliopisto-opiskelijoiden TVT-valmiudet
1. Yliopistokoulutus Suomessa
Suomen koulutusjärjestelmässä (Kuva 1.) korkeinta eli korkea-asteen koulutusta annetaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Yliopistoja on tällä hetkellä 20, joista 10 on monitieteistä, kolme kauppatieteellisen alan yliopistoa, kolme teknillistieteellisen alan yliopistoa ja neljä taideyliopistoa. Lisäksi on puolustushallinnon alainen Maanpuolustuskorkeakoulu. Koulutusaloja on 21, ja näistä suurimmat ovat teknillinen, humanistinen ja luonnontieteellinen. Yliopisto-verkko on koko maan kattava ja opiskelupaikka tarjotaan liki kolmannekselle ikäluokasta.
Yliopisto-opintoihin voi hakeutua henkilö, jolla on suomalainen ylioppilastutkinto tai sitä vastaava kansainvälinen tutkinto tai vähintään kolmivuotisia opintoja edellyttävä ammatillinen tutkinto. Haku tapahtuu yleensä valtakunnallisen yhteishaun ja koulutusalakohtaisen valinnan kautta.
Tämänhetkinen tutkintorakenne on kaksiportainen, alempi korkeakoulututkinto eli kandidaatin tutkinto ja sitä seuraava ylempi eli maisterin tutkinto. Tutkinnot on mahdollista suorittaa päätoimisesti opiskellen kolmessa ja kahdessa vuodessa, vastaavasti. Ylempi korkeakoulututkinto antaa jatko-opinto-oikeuden lisensiaatin ja tohtorin tutkintoa varten.
Tutkinnot koostuvat pääaineen ja sivuaineiden opinnoista sekä kieli- ja viestintäopinnoista. Tasoltaan opinnot jaetaan perus-, aine- ja syventäviin opintoihin. Yliopistoissa annetaan myös täydennyskoulutusta.
Opiskelun aloittamisessa on tärkeässä roolissa kaikille opiskelijoille pakollinen Orientoivat opinnot -opintojakso, jonka nimi vaihtelee yliopistoittain. Opintojakson tavoitteena on auttaa uutta opiskelijaa tutustumaan yliopisto-opiskeluun, opiskeluympäristöön ja yliopistolaitokseen. Opintojakso koostuu mm. erilaisista yliopiston toiminnan esittelyistä (kirjasto, opiskelijapalvelut, tietohallinto), pienryhmäohjauksesta vanhemman opiskelijan opastamana ja opiskelijaelämään tutustumisesta.
2. Yliopistokoulutuksen erityispiirteet
Yliopistojen toiminta jaetaan kolmeen tehtävään, jotka ovat tutkimus, siihen perustuva opetus ja yhteiskunnallinen palvelutehtävä. Tiedekunnat ja laitokset ovat suhteellisen itsenäisiä ja niiden kolmijaon mukaiset tehtävät poikkeavat toisistaan (Pohjonen & Sariola, 2003). Näin ollen myöskin eri alojen ja toimijoiden TVT-tarpeet ovat hyvin erilaisia (Campus Futurus, 2008). Yliopistoissa annettava opetus on tiedelähtöistä, ja esimerkiksi Oulun yliopiston strategian mukaan "jokainen opettaja tutkii ja jokainen tutkija opettaa". Opettajilta ei kuitenkaan yleisesti vaadita pedagogista pätevyyttä. Opiskelija ei ole vain opiskelija vaan hän on tiedeyhteisön jäsen, joka on hakeutunut opiskelijaksi vapaaehtoisesti. Yliopistot ovat myös kansainvälisiä yhteisöjä.
Yliopistoastetta leimaa heterogeenisuus. Opiskelija-aines on hyvin monenlaista usealla eri tavalla. Heitä on eri-ikäisiä ja osa tulee yliopistoon suoraan lukiosta, osa oltuaan ensin työelämässä, hankittuaan ensin jonkin muun tutkinnon, tai esimerkiksi ns. avoimen väylän kautta. Heidän tavoitteensa opiskelulle ovat myöskin erilaisia. Pääosa opiskelijoista opiskelee päätoimisesti läsnä olevina päiväopiskelijoina, mutta osa opiskelee osa-aikaisesti työn ohessa, tai etäopiskelijana. Täydennyskoulutukseen osallistujilla on akateeminen tausta, tosin valmistumisesta voi olla kauankin aikaa. Avoimen yliopiston opiskelijoiden koulutustausta vaihtelee kansakoulusta yliopistolliseen jatkotutkintoon.
Pohjosen ja Sariolan (2003) mukaan menossa on yliopistokulttuurin muutos. He toteavat, että esimerkiksi yliopiston prosessit ja rakenteet muuttuvat tieto- ja viestintätekniikan lisääntyvän käytön myötä, joten mm. opetus- ja oppimiskulttuuria sekä tietojärjestelmiä tulisi kehittää yliopiston arvojen ja päämäärien mukaisesti. Haasteena on, että yliopisto-opiskelijat ovat hyvin erilaisia myös TVT-taidoiltaan. Kyseisten taitojen suhteen opiskelijat eroavat toisistaan sekä opiskelemaan tullessaan että myöhemmin. Usein taidot ovat opettajien olettamaa heikommat. Opetusministeriön tavoitteena on kehittää opintojen ohjausta, jotta tutkinnot suoritettaisiin tavoiteaikataulussa ja työelämään siirtyminen nopeutuisi (Opetusministeriö, 2006). Opettajakuntakin on erittäin heterogeeninen sekä opetustaidoiltaan että TVT-taidoiltaan. Myös halu käyttää erilaisia opetusteknisiä sovelluksia vaihtelee. Pohjosen ja Sariolan (2003) sanoin "Yliopistomaailmalle tyypillistä on kaksijakoinen suhtautuminen kaikkeen uuteen. Uteliaisuus ja kriittisyys muodostavat parin, joiden välisestä jännitteestä syntyy kehitys."
Yliopistojen tieto- ja TVT-järjestelmät ovat nekin hyvin moninaisia, oli sitten kyse hallinnon järjestelmistä tai opetuksen järjestelmistä. Ne ovat myös usein kömpelöitä verrattuna muihin mahdollisiin järjestelmiin. Tulevaisuuden haasteena tulevat olemaan erilaisten tietojärjestelmien integrointi ja niiden yhteensopivuus koko yhteiskunnan tasolla (FinnSight 2015 -ennakointi). Tekesin ja Suomen Akatemian (2006) tekemän FinnSight 2015 tulevaisuusennakoinnin mukaan tieteen ja teknologian merkitys heijastuvat mm. toimintatapoihin ja sosiaaliseen käyttäytymiseen, ja erityisesti TVT:n kehitys vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen tulevaisuudessa monella tavalla. Tiedon kaikkiallisuus lisääntyy, kun yhteiskunnan toiminnot siirtyvät enemmän ja enemmän verkkoon samalla kun mobiilisuus lisääntyy (FinnSight 2015 -ennakointi). "Tietotekniikasta on tullut kansalaisten perustaito ja perustyötaito." Kaikki tämä asettaa suuria haasteita yliopistojen tieto- ja viestintätekniikan käytölle ja koulutukselle.
Suomen yliopistojen TVT kehitys voidaan jakaa neljään vaiheeseen (Liukkunen et al. 2005): laitevaihe, kompetenssivaihe, strategiavaihe ja verkkovaihe. Laitevaiheessa (1995-1999) Opetusministeriö ja yliopistot investoivat tietokonelaitteistoihin ja ohjelmistoihin sekä rakensivat verkkoja. Tätä seuraavassa kompetenssivaiheessa (2000-2001) keskityttiin erityisesti pedagogiseen TVT koulutukseen opettajille. Strategiavaiheessa (2002-2004) yliopistot kehittivät strategioita TVT:n hyödyntämiselle opetuksessa. Verkottumisvaiheessa (2005-2009) suomalaisten yliopistojen muodostamasta konsortista, Suomen virtuaaliyliopistosta, kehittyi vakiintunut osa yliopistojen yhteistyötä. (Liukkunen et al. 2005.)
Suomen virtuaaliyliopistolla oli vuosina 2001-2007 TieVie-tukipalveluhanke, jonka tarkoituksena oli tarjota tieto- ja viestintätekniikan (TVT:n) opetuskäytön koulutusta Suomen yliopistojen henkilökunnalle. Koulutuskokonaisuuksia TieVie–hankkeessa oli kaksi: yliopisto-opettajille suunnattua, TVT:n opetuskäytön perustaitojen osaamista tukevaa TieVie-koulutusta (5 ov) sekä opetus-, tukipalvelu- ja kehittämistehtävissä yliopistoissa toimiville henkilöille TVT:n opetuskäytön erityisosaamiseen ja asiantuntijuuden kehittämiseen tähtäävää TieVie-kouluttaja-/-asiantuntijakoulutusta (10 ov / 15 op). TieVie-koulutuksiin on vuosien varrella osallistunut noin 1150 henkilöä. Koulutukseen osallistujia on ollut mukana kaikista Suomen 21 yliopistosta mukaan lukien Maanpuolustuskorkeakoulu. Lisäksi kolmena viimeisenä toimintavuotena koulutukseen osallistui myös ammattikorkeakoulujen edustajia. TieVie-verkostoa voidaankin pitää laajana ja haasteellisena toimijaryhmien suuren määrän ja toimintakentän laajuuden vuoksi. TieVie-hankkeen tavoitteiden määrittelyä ohjasivat koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiat ja ohjelmat, erityisesti tietostrategia 2000–2004 sekä sen toimeenpanosuunnitelma. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian 2000–2004 toimeenpanosuunnitelmassa kuvatuista osahankkeista TieVie-hankkeen tavoitteisiin vaikutti erityisen paljon Virtuaaliyliopistohanke ja OPE.FIhanke. Lisäksi osa tavoitteista nousi yliopistokentältä tulevien tarpeiden pohjalta sekä koulutusten toteuttajien kokemuksista ja näkemyksistä. Vuosittain hankkeen suurista linjoista ja suuntaviivoista neuvoteltiin myös opetusministeriön kanssa. Näiden neuvotteluiden kautta tavoitteisiin ja toteutukseen saatiin rahoittajan näkökulma ja hyväksyntä. (Peurasaari 2007.)
Campus Futuruksen (2008) Oulun yliopistoa koskevan selvityksen mukaan useimmissa TVT:n koulutus- ja tutkimuskäytön palveluissa on vielä paljon kehitettävää. Vastaavia selvityksiä muista Suomen korkeakouluista ei löytynyt. Jyväskylän yliopistossa on selvitetty kansainvälisten maisteriohjelmien tieto- ja viestintätekniikan tukea, tukitarpeita ja tiedotuksen toimivuutta. Tuloksena oli, että kv. maisteriohjelmien opiskelijoiden tieto- ja viestintätekniikkataitojen lähtötaso on hyvin kirjava. Erityisesti kehitysmaista tulleilla on usein puutteelliset perustaidot. Henkilökuntakyselyn perusteella opiskelijat olivat oppineet melko hyvin hyödyntämään tieto- ja viestintätekniikkaa opintojen kuluessa. Myös henkilökunnan omalla TVT-osaamisella ja -ohjeistuksella katsottiin olevan merkitystä. (Ruuska, 2008) Edelleen Helsingin yliopistossa pilotoitiin syksyllä 2005 TVT-ajokortti (3 op) opintojakso. Opintojakson tarkoituksena on ollut varmistaa, että eri tiedekuntien uusilla opiskelijoilla olisi yhtäläiset TVT-valmiudet. Pilotin aikana opiskelijoita pyydettiin mm. arvioimaan omia TVT-tietojaan ja -taitojaan sekä ennen että jälkeen opintojakson. Opiskelijapalautteiden perusteella ollaan kaukana tilanteesta, jossa enemmistöllä uusista opiskelijoista olisi mielestään vähintään hyvät TVT-tiedot ja -taidot. TVT-taidoiltaan puutteellisia (joko huonot tai hyvin huonot taidot) opiskelijoita oli jokaisessa tiedekunnassa. (Salo, 2006) Suomen muiden yliopistojen verkkosivujen perusteella vain Helsingin yliopisto tarjoaa opiskelijoille selkeän TVT-kurssin eli TVT-ajokorttipaketin. Lisäksi viisi yliopistoa tarjoaa perusopiskelijoilleen Oulun yliopiston avoimen yliopiston koordinoimaa Akateemiset opiskelutaidot -kurssia, joka sisältää opetusta verkko-opiskeluun. Muiden yliopistojen TVT-tarjonta näyttäisi olevan verkossa tarjottavaa ATK-keskusten ja vastaavien infoa sekä pienryhmätoimintaan sidottua infoa.
Tulevaisuuden oppimistarpeen täyttäminen edellyttää yhteisöllistä oppimista ja mahdollisimman monen ihmisen kokemusten hyödyntämistä. Yhteisöllisten virtuaalisten ja konkreettisten tiedonmuodostumisprosessien tunteminen, ohjailu ja nivoutuminen muuhun toimintaanovat keskeisiä haasteita. Tietotekniikan ja tietoverkkojen avulla tieto voidaan tuoda minne vain ajasta ja paikasta riippumatta. Tiedon jakaminen ja luominen sosiaalisten ohjelmistojen kautta yleistyy (wikit, blogit, RSS:t ja aggregaattorit). Tällainen instituutioiden ulkopuolinen oppiminen tulisi kytkeä muodolliseen koulutukseen kaikilla tasoilla, jotta vältetään ihmisten eriytyminen kahden koulutusmaailman ryhmiin. Oppimisen tehokkuusvaatimukset edellyttävät uusia oppimisen tapoja myös koulumaailmassa. (FinnSight 2015 -ennakointi)
Yliopisto-opiskelijoiden työskentely, erityisesti maisteritasolla, lähenee myös tietotyöläisten työtä. Teknologian kehitys ja työelämän muutokset monilla aloilla ovat tuoneet yliopistojen opiskeluympäristöt ja menetelmät lähelle yrityksissä käytettyjä. Joissain tapauksissa yrityslähtöiset virtuaalitiimien ja työympäristöjen käsitteet ovat lähellä yliopistojen oppimisympäristöjä. Tämän perusteella yliopisto-opiskelijoiden TVT taidoilla on suorat yhteydet työelämään ja työskentelymenetelmiin nykypäivän yrityksissä. Siten näillä taidoilla on merkitystä myös yliopisto-opiskelun jälkeisessä työelämässä menestymisessä. (Liukkunen 2009.)
Oulun yliopiston strategian (2010-2012) mukaan "opintojen ohjaus- ja tukijärjestelmät on organisoitu niin, että ne mahdollistavat tuen saamiseen opiskelun kaikissa vaiheissa, ja opiskelija kykenee etenemään kykyjään vastaavasti omissa opinnoissaan. Joustavia opiskelumahdollisuuksia (esim. aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen) ja monipuolisia opiskelumuotoja (esim. tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö) käytetään kaikilla tieteenaloilla. (Oulun yliopiston strategia 2010-2012) Tämä puoltaa myös sitä ajatusta, että TVT-valmiudet on tärkeä osa yliopisto-opiskelijan osaamista.
3. TVT:n hyödyntäminen Oulun yliopistossa tällä hetkellä
Oulun yliopiston uuden strategian lähtökohtana on peruslinjaus, jonka mukaan Oulun yliopistoa kehitetään kansainvälisesti korkeatasoisena tiedeyliopistona yhteistyössä sektoritutkimuslaitosten ja elinkeinoelämän kanssa. Tieto- ja viestintätekniikan tarkoituksena on edistää (Oulun yliopiston) henkilökunnan ja opiskelijoiden toimintaa näiden ydintoimintojen suorittamisessa (Campus Futurus, 2008). Strategian Koulutuksen kehittämisen toimenpideohjelmassa esitetään, että jatkossa kaikille uusille opiskelijoille tarjotaan yliopisto-opiskeluun orientoitumiseksi Akateemiset opiskelutaidot -verkkokurssi sekä TVT-ajokorttikoulutus. (Oulun yliopiston strategia 2010-2012) Yliopiston opetuksen TVT-järjestelmien ja niiden hallinnan näkökulmasta perusopetuksen lisäksi huomiota on kiinnitettävä myös tutkimukseen, jatkokoulutukseen, avoimen yliopiston ja täydennyskoulutuksen opiskelijoihin sekä ulkomaalaisiin opiskelijoihin.
3.1. Perusopetus
Oulun yliopistossa on käytössä lukuisia perusopetusta tukevia verkkopalveluita ja tietojärjestelmiä. Niiden käyttö vaihtelee hyvin pitkälti opintojakson vastuuopettajan kiinnostuksen ja TVT:n opetuskäytön suunnittelu- ja käyttövalmiuksien mukaan. Tässä rajoitutaan sellaisiin verkkopalveluihin ja tietojärjestelmiin, jotka on hankittu koko yliopiston käyttöön eikä niiden käytöstä tule opettajille ja opiskelijoille erillisiä kustannuksia. Lisäksi niiden käyttöä varten tarjotaan ilmaista koulutusta tietohallinnon, opetuksen kehittämisyksikön tai kirjaston toimesta opiskelijoille ja/tai opettajille. Mikäli koulutusta ei ole mahdollista saada suoraan opiskelijoille, opettajat perehdyttävät itse opiskelijoita kyseisellä opintojaksolla käytettävän verkkopalvelun tai tietojärjestelmän käyttöön. Tietoa siitä, miten perusopiskelijoiden TVT-taitoja kartoitetaan ennen TVT:n käyttökoulutusta, ei löydetty.Perusopetusta suunnitellessa yliopistolla hyödynnetään muun muassa Asiota, Oodia ja Apumattia. Asio-tietojärjestelmällä laaditaan lukujärjestyksiä. Järjestelmässä on yhteys myös Oodiin. Oodi on opiskelun ja opetuksen tuen tietojärjestelmä, joka koostuu WinOodista (virkailijan käyttöliittymä) ja WebOodista (opiskelijoiden ja opettajien käyttöliittymä). WebOodin avulla perusopiskelija voi mm. tarkistaa omien opintosuorituksiensa tilanteen ja antaa palautetta opetuksesta. Syksyllä 2009 on aloitettu testaamaan perusopiskelijan HOPS-työkalua OodiHOPS-pilotilla kasvatustieteiden tiedekunnassa. WebOodin avulla opettaja voi mm. lähettää sähköpostia opiskelijoille, hallinnoida opetustapahtumia ja lisätä opetustapahtumiin kysymyksiä, joihin opiskelijat vastaavat ilmoittautuessaan kyseiselle opintojaksolle tai tenttiin. ApuMatti on julkaisutyöväline, jonka avulla voi julkaista digitaalista oppimateriaalia verkkoympäristössä. Ohjelma ohjaa opettajaa pohtimaan oppimistavoitteita ja oppimateriaalin lopullista käyttötarkoitusta. Järjestelmän omistaa ja sitä ylläpitää sähkö- ja tietotekniikan osaston erilliskoulutus- ja opetusteknologia –tiimi. (Opetuksen tietojärjestelmät, 2009)
Perusopetuksen toteutuksessa yliopistossa hyödynnetään muun muassa Adobe Connect Pro:ta (ACP), Confluence-wikiä, Optimaa sekä erilaisia tiedonhaku- ja viitteidenhallintajärjestelmiä (Nelli, Oula, RefWorks). ACP on verkkokokousjärjestelmä, johon sisältyy mm. video- ja ääniyhteys, chat-keskustelu sekä dokumenttien ja tietokonenäytön jakelu. Confluence-wikin avulla on mahdollista ylläpitää yhteisöllisesti erilaisia tekstejä. Wikin käyttö on perusopetuksessa laajenemassa erilaisten kurssien yhteisölliseksi oppimisalustaksi. Wikin käyttöönottokoulutuksesta opiskelijoille vastaavat opintojaksojen opettajat. Myös opetuksen kehittämisyksiköstä on mahdollista saada ohjausta. Optimaa käytetään verkko-oppimisympäristönä sekä lähiopetuksen tukena että kokonaan verkossa tapahtuvassa työskentelyssä. Perusopetuksessa Optimaa hyödynnetään useimmiten oppimateriaalin ja harjoitustehtävien jakamisessa, verkkovuorovaikutuksessa, opinnäytetöiden ohjauksessa sekä verkkotentin järjestämisessä. Uutena ominaisuutena syksyllä 2009 otettiin käyttöön yhteisöllisen kirjoittamisen työkalu. (Opetuksen tietojärjestelmät, 2009) Optiman koulutusta antavat opintojaksojen opettajat ja tiedekuntien/laitosten Optima-yhteyshenkilöt. Sekä Optiman että Confluence-wikin todellinen yhteisöllinen toiminta edellyttää, että opettaja on aktiivisesti läsnä verkossa, sillä opiskelijat toimivat helposti yksin yhteisöllisen toiminnan sijaan (Pöysä ym., 2007).
Nelli-tiedonhakuportaali on väline elektronisten aineistojen tiedonhakuun ja -hallintaan. Oula on yliopiston kirjaston kokoelmatietokanta, joka sisältää tiedot kirjastossa olevista kirjoista ja lehdistä. RefWorks on viitteidenhallintaohjelma, jonka avulla voi tallentaa lähdeviitteiden tiedot, tehdä viittaukset tekstiin ja muotoilla lähdeluettelon. Uusien perusopiskelijoiden kirjastonkäytön opetukseen sisältyy Nelli- ja Oula-opetusta. Lisäksi kandivaiheessa perusopiskelijoiden tiedonhankinnan opetukseen sisältyy RefWorks-opetusta. (Opetuksen tietojärjestelmät, 2009)
Oulun yliopiston TVT-järjestelmien hyödyntämisessä on myös merkille pantavaa, että Oulussa ja kattavasti Linnanmaan kampusalueella opetuksen ja opiskelijoiden hyödynnettävissä on avoin ja ilmainen langaton verkko panOulu.
3.2. Jatko-opiskelijat
Jatko-opiskelijoiden käytössä ovat pitkälti samat teknologiat ja -ohjelmat kuin perusopiskelijoillakin. Erillistä TVT-koulutusta jatko-opiskelijoille ei ole, vaan heille löytyy tieto ja koulutus henkilökunnan tarjonnasta. Pääasiallisin tietolähde on Tutkimuksen työkalupakki yliopiston wikissä. Työkalupakki sisältää paljon ohjeita ja materiaaleja yleensäkin tutkimuksen tekemisestä sekä jatko-opinnoista. Tärkein TVT-osio löytyy tietohallinnon tutkimukseen tarjoamista palveluista samassa wikissä sekä jatkolinkistä tietohallinnon henkilökunnalle tarjoamiin palveluihin.Kuten perusopetuksessakin TVT:n hyödyntäminen jatko-opintojen opetuksessa on täysin kulloinkin kyseessä olevan opintojakson sisällöstä ja opettajasta riippuvaa.
3.3. Ulkomaalaiset opiskelijat
Ulkomaalaisia opiskelijoita on kolme pääryhmää: tutkinto-opiskelijat, vaihto-opiskelijat ja jatko-opiskelijat. Maisteriohjelmat ja erityisesti kansainväliset maisteriohjelmat tulevat tulevaisuudessa lisäämään ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää.Ulkomaalaiset opiskelijat asettavat omat haasteensa opiskelun edellyttämien TVT-valmiuksien varmistamiselle ja vahvistamiselle. Tämän opiskelijaryhmän voidaan odottaa olevan vielä suomalaisia opiskelijoitakin heterogeenisempi TVT-taitojen suhteen. Lisäksi myös suomalainen toiminta- ja viestintäkulttuuri voi poiketa huomattavastikin siitä, mihin he ovat tottuneet.
Ulkomaalaisille opiskelijoille on tarjolla (Oulun yliopiston WWW-sivujen perusteella) seuraavanlaista informaatiota ja ohjausta TVT-järjestelmiin liittyen:
Oulun yliopistossa, josta kehitetään strategian mukaan kansainväistä tutkimusyliopistoa, ongelmana on ulkomaalaisten opiskelijoiden (ja henkilökunnan) näkökulmasta se, että lähes kaikki informaatio on saatavilla pelkästään suomeksi. Työtä tämän ongelman korjaamiseksi on kuitenkin jo tehty. Esimerkiksi edellä mainittu Tutkimuksen työkalupakki on nyt käännetty jo myös englanniksi. Vastaavasti esim. plagiointitapauksien käsittelyä koskeva ohjeistus, joka liittyy osittain myös TVT-käytäntöihin, on julkaistu aluksi vain suomeksi, mutta siitä on luvattu myöhemmin myös englanninkieliset versiot.
Ulkomaalaisten opiskelijoiden osalta keskeisiä toimenpiteitä riittävien TVT-taitojen varmistamiseksi voidaan nähdä:
3.4. Täydennyskoulutus
Koulutus- ja tutkimuspalvelut (KOTU, entinen täydennyskoulutuskeskus) toteuttaa yliopiston yhteiskunnallista palvelutehtävää huolehtimalla korkeakoulutettujen kattavista täydennyskoulutusmahdollisuuksista, järjestämällä akateemista aikuiskoulutusta ja tarjoamalla avointa yliopisto-opetusta. Samalla se edistää koko Pohjois-Suomen hyvinvointia tiiviissä yhteistyössä työelämätahojen kanssa. KOTU koordinoi avointa yliopisto-opetusta ja vastaa yhdessä tiedekuntien kanssa elinikäisen oppimisen periaatteiden käytännön toteuttamisesta, monimuoto-opetuksesta, muunto- ja poikkeuskoulutusprojekteista sekä alueellisesta koulutuksesta.Koulutus- ja tutkimuspalveluissa TVT:a on hyödynnetty täydennyskoulutuksen toteuttamisessa 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Tuolloin tehtiin myös uraa uurtavaa työtä verkko-oppimisympäristön kehittämisessä. Nykyisin sekä Oulun yliopistossa että monissa muissa koulutusorganisaatioissa käytössä oleva Optima-oppimisympäristö on kehitetty KOTUssa. Alunperin oppimisympäristön nimi oli TelsiPro, joka vaihtui Discendum Optima -nimiseksi ohjelman tekijöineen siirryttyä Soneralle. Myöhemmin Sonera luopui oppimisympäristöstä, ja nykyisin ympäristön ylläpitoa ja kehitystä jatkavat sen alkuperäiset kehittäjät omassa yrityksessään.
Etä-, monimuoto- ja verkko-opetusta käytetään nykyisin täydennyskoulutuksessa vaihtelevasti. Esimerkiksi OPH:n rahoittamat opettajien täydennyskoulutukset ovat lähes poikkeuksetta verkkokursseja. Joissakin opinnoissa oppimisympäristöjä käytetään enemmänkin materiaalipankkina ja tiedotusvälineenä. Kirjaston tietokantojen käyttökoulutusta järjestetään niissä koulutusohjelmissa, joissa se katsotaan tarpeelliseksi. Koulutuksiin osallistuvat ovat TVT-taidoiltaan yhtä heterogeenisiä kuin yliopisto-opiskelijat yleensäkin. Oppimisympäristökoulutuksissa osa turhautuu ja osa kokee sen olevan liian vähäistä. Myös täydennyskoulutuksessa opettajien ja osallistujien asenteet TVT:n suhteen vaihtelevat hyvin paljon. Tällä hetkellä yhtenä haasteena on lisätä sosiaalisen median hyödyntämistä osana täydennyskoulutusprojekteja.
3.5. Avoin yliopisto-opetus
Avoin yliopisto aloitti TVT:n hyödyntämisen jo 1980-luvun puolivälissä tietojenkäsittelytieteiden, sosiologian ja kasvatustieteiden opinnoissa. Puhelin- ja video-opetusta seurasi Optima-verkko-oppimisympäristön käyttöönotto 1990-luvun puolivälissä. Opetusministeriön rahoituksella on vuodesta 1998 kehitetty Akateemiset opiskelutaidot -kurssia, joka lähti ajatuksesta, että avoimen yliopiston opiskelijat tarvitsevat orientoivan kurssin, jolla keskitytään opiskelutaitojen kehittämiseen, tiedeyhteisöön tutustumiseen ja tiedonhakutaitojen kehittämiseen. Kurssin viisi kehittäjäyliopistoa (Verkosto-Vatti: Oulun, Lapin, Vaasan ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto sekä Taideteollinen korkeakoulu) on käyttänyt sitä orientointikurssina uusille opiskelijoille. (Koskela et al., 2006) Kurssi on edelleen avoimen yliopiston tarjonnassa, esim. syyslukukaudella 2009 on tarjottu kaksi toteutusta. Kurssi sai Opetusministeriön ja Opetushallituksen verkko-opetuksen laatupalkinnon vuonna 2006.Avoimen yliopiston tavoitteena on alusta saakka ollut yliopistollisten opiskelumahdollisuuksien tarjoaminen myös kampusalueen ulkopuolella. Tätä yhteiskunnallista, yliopiston ns. kolmatta tehtävää, on toteutettu perinteisesti yhteistyöoppilaitosten järjestämänä lähiopetuksena, mutta tänä päivänä yhä laajenevassa mittakaavassa monimuoto- ja verkko-opetuksen avulla. (ks. esim. Koski, 2006) Tällä hetkellä avoimessa yliopistossa voi suorittaa täysin verkko-opintoina mm. seuravia opintokokonaisuuksia ja -jaksoja: terveystiedon perus- ja aineopinnot, hoitotieteen perusopinnot, tietojenkäsittelytieteen perusopinnot, filosofian perusopinnot ja informaatiotutkimuksen perusopinnot. Monimuoto-opetuksena (sisältää lähiopetusta, videoneuvottelu/ACP-välitteisiä luentoja, verkko-opetusta) voi suorittaa mm. kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, historian perusopinnot, suomen kielen perus- ja aineopinnot ja sisustussuunnittelu I -kurssin. Tieto- ja viestintätekniikka on otettu käyttöön myös kieli- ja viestintäopinnoissa, esim. ranskan alkeiskurssilla on käytössä blogi, portugalin alkeiskurssilla Optima. Lisäksi avoin yliopisto järjestää lukuvuoden alussa kaikille opiskelijoille tarkoitetun Ossaakko nää Optimaa -perehdyttämistilaisuuden ja lisäksi ainekohtaisia Optima-koulutuksia sekä kirjastonkäytön- ja tiedonhaun koulutusta.
4. TVT:n haasteet ja ongelmat opetuskäytössä
Opiskelija-aineksen heterogeenisyydestä (niin koulutustaustan kuin iänkin suhteen) johtuen TVT:n opetuskäyttö on haasteellista myös yliopisto-opetuksessa. Yleinen käsitys on, että nuorilla on tarvittavat TVT-taidot, kun taas aikuisopiskelijoilla ne saattavat olla hyvinkin puutteelliset. Opiskelun alkuvaiheessa opiskelijalle tarjotaan esim. tiedonhaun opetusta, mutta pääasiassa tieto on hankittava itsenäisesti yliopiston verkkosivuilta. Usein opiskelja tutustuukin tieto- ja viestintätekniikkaan varsinaisilla oppiainekursseilla. Ongelmana opetuksen suunnittelun näkökulmasta on se, että opettaja ei useinkaan tiedä minkälaiset TVT-valmiudet opiskelijoilla on. Ryhmämme edustaa yliopistotoimijoita useilta eri sektoreilta (perusopetus, jatko-opinnot, kv-opiskelijat, avoin yliopisto, täydennyskoulutus). Jokainen on kohdannut työssään sen tosiasian, että tietotekniset valmiudet ovat opiskeljoilla hyvin erilaiset.
Ryhmämme tarkoituksena on pohtia keinoja, joilla toisaalta opiskelijoiden TVT-taidot voitaisiin selvittää ennen opetuksen alkua, ja toisaalta voitaisiin suunnitella TVT-verkko-opintokokonaisuus, joka tulisi kiinteäksi osaksi opintoja. Osa kokonaisuuden tarjonnasta sidottaisiin Orientoiviin opintoihin. Opintokokonaisuus koostuisi itsenäisistä moduuleista, joista opiskelija voisi valita sopivia omien tarpeidensa mukaan. Opiskelijan tarpeet saattavat muuttua opintojen edetessä ja hän voisi hyödyntää moduulitarjontaa koko opintojensa ajan. Esiselvityksen tavoitteena on ohjata opiskelija valitsemaan ensiksi sellaisia TVT:n osa-alueita, jotka ovat tärkeitä opintojen alkuvaiheessa (esim. Oodi, Optima, tiedonhaku). Myöhemmin hän voisi opiskella esim. sosiaalisen median käyttöä ja syventää tiedonhaun taitojaan. Opettajalle esiselvitys antaisi tärkeää tietoa opiskelijoiden TVT-taitojen tasosta, jolloin hän voi suunnitella ja ottaa opetuksessaan paremmin huomioon erilaiset taustat ja taidot, sekä tarvittaessa ohjata opiskelija täydentämään tietojaan oikean moduulin pariin.
Yliopistossamme on meneillään Campus Futuruksen rahoittama opiskelijoille ja henkilökunnalle suunnattu TVT-ajokorttikurssin suunnittelu- ja pilotointihanke (Campus Futurus 2009). Kurssi koostuu perusmateriaalista ja henkilökunnalle suunnatusta osiosta sekä mahdollisista yksikkökohtaisista osioista. Hankkeessa pohditaan samoja asioita kuin ryhmämme tehtävässä, joten teemmekin heidän kanssaan yhteistyötä perusopiskelijoille suunnatun opintojakson suunnittelussa. Lisäksi tarkastelemme suunniteltua opintojaksoa ulkomaalaisten, jatko-, avoimen ja täydennyskoulutuskeskuksen opiskelijoiden näkökulmasta, jotta heidän TVT-tarpeensa voitaisiin jatkossa ottaa huomioon.
LÄHTEET:
Campus Futurus. (2008). Oulun yliopiston tieto- ja viestintätekniikan koulutus- ja tutkimuskäytön toimintaohjelma 2008-2009.
http://www.oulu.fi/hallinto/intra/dokumentit/tvt_toimintaohjelma_2008-2009.pdf
FinnSight 2015. (2006).Tieteen, teknologian ja yhteiskunnan näkymät: paneelien raportit.http://www.finnsight2015.fi/
Koskela, T., Koski, T., Pura, K., Simojoki, K. & Suutari, N. (2006) Tavoitteena avoin ja joustava opiskelu. Teoksessa Missä on tahtoa - siinä on tie (Toim. Lehtonen, M., Marttila, S. ja Soronen, J.). Oulun yliopiston opetuksen kehittämisyksikön julkaisuja. Dialogeja 7. Oulu.
Koski, A. (2006). Avoin yliopisto alueellisena toimijana. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja B:21. Turku: Painosalama Oy.
Liukkunen, K., Pohjonen, J. & Sariola, J. (2005). ProAktori: A management Tool for ICT Strategy Processes in Universities. E-Learning 2005-World Conference on E-Learning in Corporate, Government, Healthcare, and Higher Education.
Liukkunen, K. (2009). Journey from Material Distribution to Virtual Working Environments. World Conference on E-Learning in Corporate, Government, Healthcare, and Higher Education (ELEARN) 2009.
Oulun yliopiston strategia 2010-2012. http://www.hallinto.oulu.fi/suunnit/raportit/oy_strategia_2010-2012.pdf
Opetuksen tietojärjestelmät. (2009). https://wiki.oulu.fi/pages/viewpage.action?pageId=13381107
Opetusministeriö. (2006). Koulutus ja tutkimus 2007-2012. Kehittämissuunnitelma. http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/kesu_2012_fi.pdf
Opetushallitus. (2006). Koulutus ja tutkinnot. http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot
Peurasaari, M. (2007). (toim.) Tuhat ja yksi tarinaa - TieVie -verkoston seitsemän vuotta.Suomen virtuaaliyliopiston julkaisuja 1/07. http://www.virtuaaliyliopisto.fi/data/files/svy-julkaisut/svy_julkaisu1.pdf
Pohjonen, J & Sariola, J. (2003). Katsaus yliopistojen tietostrategiatyöhön - raudasta verkostoihin. Teoksessa Muuttuuko mikään? Näkökulmia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön strategiaan (Toim. Hyötyniemi, Y.). Opetusministeriön julkaisuja 2003:16.
Pöysä, J., Hurme, T-R., Launonen, A., Hämäläinen, T., Järvelä, S., Häkkinen, P. (2007). Millaista on laadukas yhteisöllinen oppiminen verkossa? Osallistujalähtöinen näkökulma yhteisöllisen oppimisen ja toiminnan käytänteisiin Suomen virtuaaliyliopiston tieteenalaverkostojen verkkokursseilla. Suomen virtuaaliyliopiston julkaisuja 3. http://www.virtuaaliyliopisto.fi/data/files/svy-julkaisut/svy_julkaisu3.pdf
http://www.virtuaaliyliopisto.fi/vy_etusivu_fin/nakokulmat/vy_nakokulma_0806_fin.html
http://www.virtuaaliyliopisto.fi/vy_etusivu_fin/nakokulmat/vy_nakokulma_0609_fin.html
OPPI 2